Suicidal Novelists

iPad lehdet ovat tulossa

punttis — Wed, 10 Aug 2011 09:48:28 +0000

Ostinpa sitten tämän nykyajan trendilelun, iPadin. Varsin mielenkiintoinen laite joka usein kulkee käsilaukussani ja jota on miellyttävä käyttää kahvilassa. Varsinaista suunnatonta hyötyä en ole vielä löytänyt tästä laitteesta ja tämäkin raapustukseni on naputeltu tavallisella MacBookilla, mutta myönnettäköön että kirjoitustuntuma tuossa taulutietokoneessa on mainio. Löysin mielenkiintoisen uutuuden, sillä Appstroresta on mahdollista ladata sanomalehtiä sekä muita julkaisuja applikaatteina ipadille. Valikoima on varsin kansainvälistä ja ainoa suomenkielinen kotimainen julkaisu, jonka olen löytänyt, on Voice TV:n Voicemag. Tässä lifestyle-lehdessä on kaikki tutut muoti-ilmiöt esiteltynä: musiikkia, musiikkia, kokkausta, hyvää olo ja muuta lifestyle jota televisiosta tulee vuorokauden jokaisena tuntina. Ilmiönä nämä nettilehdet ovat kuitenkin mitä mainioimpia..

Mutta mitä uutta nämä tuovat? Lukevathan ihmiset jo uutiset esimerkiksi Hesarista ja Mondokin on nykyään verkossa varsin vapaasti luettavissa.. Omasta mielestäni ainakin kyseessä on ennenkaikkea helppokäyttöisyys ja hieman “kuin lehteä lukisi” – fiilis. Kun sivua voi vaihtaa pyyhkäisemällä ja lehti skaalautuu mukavasti kosketusnäytölle, on tämä suunnattoman kätevää ja ainakin itse luen uutiset ja miksei muitakin lehtiä näin. MUTTA; julkaiskaa niitä lehtiä! Tuo VoiceMag on nopeasti luettu ja haluaisin lukea välillä muutakin kuin New york timesia. Näihin sanoihin päätän tämänpäiväisen vuodatukseni ja menin pyyhkimään sekä naputtelemaan omaa padiani. CIAO!

Sähköiset lukulaitteet

punttis — Sat, 23 Jul 2011 22:12:01 +0000

Vuodet vierivät ja maailma muuttuu. Muistan vielä ensimmäiset e-kirjat jotka ilmaantuivat vanhan firman käyttöön missä aikoinaan työskentelin. Nämä olivat 90-luvun alkupuolella olevat laitteet joita ihan vain ebook readereiksi kutsuttiin. Nykyisin laitteiden kirjo on valtava, mutta sen lisäksi jokainen laite pystyy lukemaan sekä sähköisiä kirjoja, sanoma- sekä aikakauslehtiä, tekstitiedostoja, tai kuunnella musiikkia ja äänikirjoja.

Lukulaitteet käyvät tällä hetkellä suurta kilpailua asiakkaista markkinoilla, mutta suosituimpien laitteiden hinnat ovat silti melko kalliitta kilpailusta huolimatta. Lukulaitteen hankkimisen jälkeen e-kirjoja voi ostaa nettikaupista tai ihan fyysisistä kirjakaupoistakin, mistä se lähetetään suoraan asiakkaan omaan sähköpostiin. Hyvään lukulaitteeseen voi mahtua jopa 2500 erilaista teosta, ja niiden mahdollinen määrä on jatkuvasti nousemaan päin. Sähköisten lukulaitteiden suosituimpia valmistajia ovat Amazon Kindle, Sony Reader, COOL-ER, Apple sekä BeBook. Lukulaitteiden myynti on Suomessa lähtenyt räjähdysmäiseen kasvuun viimeisen vuoden aikana.

Itse olen lähinnä miettinyt uusinta Ipadiani. Tuleeko siitä todella vallitseva sähköisten kirjojen lukulaite, vai onko kaikki ainoastaan sen mediaseksikkyyden luomaa illuusiota. Onko kyseessä sittenkin vain yksi lukulaite lisää, jonka vallankumouksellisuus perustuu lähinnä suureen markkinointiin ja käyttäjien typeryyteen. Ipadilla ePub-muotoiset e-kirjat luetaan erilaisten aplikaatioiden kautta. Applella on tietysti myös omansa, iBooks niminen sovelluksensa, mutta laitteeseen on silti saatavilla lukuisia muita kirjakauppoja, näistä esimerkkeinä Eucalyptus ja Stanza.

iPadin heikkous piilee kuitenkin sen heikossa suoriutumiskyvyssä, sillä siitä uupuu ns. e-ink teknologia, joka vähäisen energiakulutuksensa ansiosta pitää tavallisen lukulaitteen hengissä kymmenenkin päivää ilman latausta. iPad ei kestä tässä edes kokonaista vuorokautta, vaan se hyytyy kovin nopeasti. Näiden lisäksi laite ei toimi auringonvalossa kovinkaan hyvin, sillä laite kuumenee ja näyttö heijastaa valoa. Itse olen melko tyytyväinen ostokseeni, mutta hinta tuntuu silti kovin väärältä. Applella on uskollinen käyttäjäkunta, joista monet ovat jo tottuneet asioimaan sähköisten kanavien kautta, mutta samalla herkkäuskoisuudella tuntuu että näitä sukupolvia myös helposti rahastetaan.

Taulutietokone pikavipillä?

punttis — Thu, 30 Jun 2011 07:17:37 +0000

Muistaako kukaan että näistä todella trendikkäistä taulutietokoneista olisi puhuttu yhtään mitään vielä vuosi sitten? Nyt kun olen menet kerrat kahviloissa istunut laten ja kirjan äärellä, olen huomannut että näitä pienen kirjan näköisiä vempeleitä on kaikilla. Nämä taulutietokoneet eli tabletit muistuttavat monessa suhteessa kirjoja. Sen lisäksi että ne ovat tarkoitettu nettisurffailuun, videoiden katsomiseen että kevyeen työntekoon, näillä voi myös lukea kirjoja sekä pitää päiväkirjaa. Kävinkin Humac-nimisessä liikkeessä kokeilemassa iPad 2:sta ja ihastuin kyllä totaalisesti.

Miten voikin olla kätevä käyttää. Kone oikein aavistaa käyttäjän liikkeet, ja kaikki toiminnot ovat niin luonnollisesti suunniteltuja. Pyyhkäisyt, tuplanäpäytykset sekä kahdella sormella zoomaaminen ovat todella nerokkaita keksintöjä, jotka mukailevat ihmisen omia sormitottumuksia. Lisäksi näihin tabletteihin on mahdollista saada suojakuoria, jotka ovat kuin kirjan kansia, joihin laite uppoaa. Varsin nerokasta.

Olenkin vakaasti päättänyt ostaa tuon aikaisemman ipadin, jota nyt poistohintaan myydään pois varastoista. Hintakaan ei ole paha, 300 euroa, mutta ei tämmöisellä opiskelijatyttösellä ole varaa noin suuria summia investoida kerralla. Olenkin miettinyt josko sitä ottaisi pikavippiä ensimmäistä kertaa elämässä. Netistä löytyy jos jonkinmoisia pikalainoihin keskittyviä vippivertailuja joissa voi kilpailuttaa nämä perinteisesti hyvin hintavat lainat. Kovasti ainakin tuolla sivustolla on varoiteltu vipeistä, ja alalla liikkuvista huijareista jotka rahastavat tekstiviesteillä sekä ylisuurillla koroilla. Olen kuitenkin huomannut että viime aikoina nuo hinnat ovat olleet laskemaan päin, sillä puolitoista vuotta sitten olin melkein ottamassa vippiä, kun piti ostaa uusi jääkaappi. Itseäni hirvittää vain se että en ole kuukauden päästä maksukykyinen, kun varsinkin näin kesäisin rahankulutusta on vaikea ennustaa. Ei kuitenkaan viitsisi nyt liian kauan odotella, sillä nuo edellisen sukupolven tabletit loppuvat juuri. Noh, ei voi muuta sanoa kuin että elämä on vaikeita päätöksiä täynnä.

John Keats, Hyperion, Kuolleiden Runoilijoiden Seura (Elokuva)

punttis — Wed, 29 Jun 2011 09:58:20 +0000

Muistan, kun ensi kerran katsoin tämän elokuvan. Yli 10 vuotta sitten tapahtunut katsomiskerta sai minut vakuuttuneeksi siitä, että uudestaan tämä tylsyys ei verkkokalvojani valtaisi. Pateettista draamaa, inhokkinäyttelijä Robin Williams (ei se ihq laulaja) sekä pomppimista pulpettien päällä. Kauhistuin, kun kuulin että elokuva oli voittanut oskarin ilmestymisvuonnaan 1989.
Kieltämättä tämä elokuva sai minut myös karttamaan runoja. Luin, ja luen kyllä vieläkin mielelläni aforismieja ja japanilaisia haikuja, mutta perinteinen runo ei iskenyt, kuin vasta muutama kuukausi sitten. Lueskeltuani ehkäpä kaikkien aikojen yhtä arvostetuimmista Scifi-kirjoista (kyllä, tykkään lukea myös scifi pieninä annoksina) Dan Simmonsin Hyperionia, innostuin John Keatsin runoihin, joiden pohjalta kirjaa on rakennettu.

Tämä englantilainen 1800 luvun alussa elänyt runoilija, joka kuoli vain 25 vuotiaana ehti kirjoittaa runoja vakavissaan vain 6 vuotta, ja julkaista 4 runoteosta, mutta silti valloittaa ihmisten sydämet ja olla runoilija joka muistetaan vielä tänäkin päivänä. Jotain erityistä siis? Tutustu ja ihastu.
Ehkäpä minäkin voisin katsoa Kuolleiden runoilijoiden seuran ja yrittää sisäistää sen kasvatuskriittisiä oppeja.

Jopa kirjallisuudesta voi köyhtyä

punttis — Thu, 10 Mar 2011 01:47:19 +0000

Kesti tovi jos toinenkin huomata, kuinka paljon loppuen lopuksi nämä kovakantiset vievät varojani. Pala ihmiskunnan historian säilytystä omassa huoneessaan voi viedä rahan jos toisenkin. Itse huomasin tämän löydettyäni unelmieni asunnon muutama kuukausi sitten. Ullanlinnasta löytyi makuuni sopiva, vanha ajan henkeä huokuva iki-ihana sisustajan unelma, josta tein sitten unelmieni pesäkkeen. Tämä, 1900-luvun alun porvarishenkeä hehkuva asunto on täydellinen paikka nauttia kuumasta kahvista ja totista kirjallisuuden klassikkojen, ja no toki miksei hieman tuntemattomampienkin teosten seurassa etenkin syksyisin myrskyn paiskatessa väkivaltaista tuulta keski-euroopasta yli meidän meren. Olenkin valinnut ensi syksyksi seurakseni teoksen, jota en aio ennen ensi syksyn viimoja lukea…. nimittäin Muumipappa ja Meri! Tove Janssonin erinomainen Pappa Och Havet, vuonna 1965 ilmestynyt mestariteos on omiaan myös aikuisille, sillä alunperin muumisarja olikin hyvin satiirinen kuvaus aikuisten elämästä eritoten nuorten silmin. Kuka muistaa vielä piippua polttavan, ja viinaa keittävän muumipapan? Japanilais-suomalaisnen animaatioyhteistyö on toki iki-ihana ja ajaton sarja kaikenikäisille, mutta itseäni kyllä viehättää juuri näiden alkuperäisten muumikirjojen tietty rujous ja tarkkuus. Paikoittain t-hetkiä ja iltapäivän seisahduksia hyvässä seurassa kuvaillaan yhtä intohimoisen yksityiskohtaisesti kuin toisessa lastensuosikin alkuperäisteoksessa, Jules Vernen maailman ympäri 80 päivässä. Moni muistaakin nämä monta sivua jatkuneet Phileas Foghin t-hetket. Juuri näissä, suvantohetkissä on iso pala ajattomuutta ja hetkessä elämistä, jota soisi nykyajankin ihmisten viettävän edes joskus.

Mutta niin tai näin, tämä asunnonvaihdos keskustampaan päin toi myös uusia ongelmia ja mustia pilviä tulleessaan. Huomasin nimittäin velkaantuvani aiempaa nopeammin kalliimman kämpän myötä. Koska halusin ehdottomasti asuntooni “studyn”, eli työskentely/lukuhuoneen, joudun myös siitä ylimääräisten neliöiden muodossa maksamaan. Ja eipä turhaan Helsingin keskustan vuokraneliöhintoja sanota maailman kalleimmiksi. Ellen olisi näin kiintynyt tähän pieneen kotikaupunkiini, pakkaisin kimpsut ja kampsut ja matkaisin rapakon taakse New Yorkiin Manhattanille halvemman elämän perässä. Mutta joka tapauksessa, taloudellinen tilanteeni on erittäin huono, ja jouduin jo ensimmäisen kahden kuukauden asumisen jälkeen ottamaan pienen lainan, jolla kattaa rikki menneen pesukoneen osto. Laina löytyikin edullisesti , ja nyt makselen elämäni ensimmäistä kulutusluottoa takaisin. Vähän tietty harmittaa tämä rahankulutus, ja tuo lainanotto, sillä olen aina pitänyt itseäni varsin järkevänä ihmisenä, joka ei lainarahalla elele. Tässä on varmaan syy siihenkin etten ikinä asuntolainaa ole ottanut, ja omaa asuntoa ostanut, vaikka ehkä olisi pitänyt. Olen koko ikänä pelännyt sitoumuksia ja velkaantumista. Toisaalta, ei minun lainaa tarvitse ottaa, sillä meidän rakas pääministeri Kiviniemi ottaa sitä puolestamme. erityistä iloa tuollainen uutinen ei aiheuta, ottaen huomioon että Kreikka on huijannut muuta eurooppaa vuositolkulla. Mutta minkäs sille mahtaa enää. Mieluummin sitä auttaisi kuitenkin sellaisia maita, jotka eivät omiin ongelmiinsa valheella ja petoksella ole päässeet.

Mutta joka tapauksessa, ihanaa ja ehdottomasti lukurikasta kevättä kaikille tasapuolisesti! Jatkan tämän blogin kirjoittelua jahka saan legendaarisen Pussikaljaromaanin peruskeltua kunnolla!

Näytelmä Puhdistuksesta hämmensi

punttis — Fri, 11 Feb 2011 20:33:17 +0000

Amerikassa on saanut ensi-iltansa Sofi Oksasen Viron lähihistoriaa kuvaavan Puhdistuksen teatteriversio. Taiteellisessa ja kokeilevassa New Yorkilaisessa La MAMA teatterissa ensi-iltansa saanut näytelmä sai yleisöltään ristiriitaisen vastaanoton. Näytelmä tosin haastoi yleisön, sillä Suomi ja etenkin Viro on hyvin tuntematon amerikkalaisille, ja näytökseen eläytyminen ja siitä ymmärtäminen vaati amerikkalaisittain melkoisesti euroopan ja rautaesiripun historian tuntemusta sekä jopa oksasen kirjojen aikaisempaa lukemista. Ensi-iltanäytöksessä olleet kuvasivat näytelmää hyvin rujoksi ja ahdistavaksi. Väkivallan ja kidutuksen suurta määrää paheksuttiin, sillä rapakon toisella puolella yleisö on tottunut huomattavasti kevyempiin tulkintoihin.

Puhdistus eli Purge-näytelmä ei ensi-iltayleisöltä heti kiitoksia tai ylistyksiä saanut. Vaikka yleisö oli pääosin koostunut joko New Yorkiin näytelmää varta vasten katsomaan saapuneista Oksasen suomalaisista faneista tai New yorkissa asuvista amerikansuomalaisista, oli näytelmän vaikeus jopa heille liikaa. Moni sanoi haluavansa miettiä La Mama -teatterin tulkintaa yön yli jos toisenkin.

Kaksi viikkoa teatterissa pyörivä näytelmän jatkoksi on ainakin amerikassa suosiota niittäneen suomalaisnäyttelijä Peter Franzenin mukaan myös tulossa hollywood-tasoinen elokuva, jonka käsikirjoitusta kuulemma ollaan juuri työstämässä. Ehkä Hollywoodissa menestysromaani saa elokuvana arvoisensa vastaanoton, sillä valkokankaalla amerikkalaiset ovat tottuneet näkemään hyvinkin julmaa ihmisten alistamista.

Sofi Oksasen Puhdistus Suomen uusi vientituote?

punttis — Mon, 17 Jan 2011 12:39:59 +0000

Vaikka virolaistaustainen Sofi Oksanen on vasta 33 vuotias, hän on todennäköisesti nuoresta iästään huolimatta saavuttanut asemansa yhtenä Suomen merkittävimmistä kirjailijoista. Oksasen Puhdistus oli kirjailijan läpimurto, joka sai vuonna 2008 kirjallisuuden Finlandia-palkinnon ja vuotta myöhemmin Runeberg-palkinnon, ollen näin ensimmäinen kirjailija Suomen historiassa, joka on saavuttanut samalla teoksella molemmat arvostetut kotimaiset kirjallisuuden palkinnot. Puhdistus onkin nerokas kirja, joka peilaa Viron ja virolaisuuden historiaa, liittäen veljesmaamme tiiviisti osaksi eurooppalaista kulttuuriperimää.

Viroa onkin tarkasteltu koko 1900-luvun ajan pelkästään venäläisen ja slaavilaisen näkökulman kautta, vaikka slaavilaisuudella ja virolaisuudella on keskimäärin yhtä paljon tekemistä kuin suomalaisuuden ja slaavilaisuuden kanssa. Teos onkin varsinainen keskustelunavaaja, ja ei olekaan ihme että teos on kaunokirjallisuuden yksi myydyimmistä teoksista viime vuosina. Neuvostoliiton romahtaminen ja keskusteluilmapiirin avautuminen onkin tuonut Sofi Oksasen kaltaiset kirjailijat julkisuuteen, sillä vielä 1980-luvulla Puhdistus olisi todennäköisesti laitettu Kiellettyjen kirjojen – listalle, jonka Suomi otti käyttöön sodan päätyttyä neuvostojohtoisen valvontakomission vaatimuksesta. Oksasen kirja on myös herättänyt huomiota rapakon toisella puolella, ja Hollywood jopa suunnittelee elokuvaa kirjaan pohjautuen. Puhdistus voikin olla erinomainen suomalainen vientituote sekä jalansija myös muille maamme kirjailijoille saada omat teoksensa luetuiksi kilpailluilla Yhdysvaltojen kirjamarkkinoilla. Voikin jopa olla, että muutkin suomalaiset teokset pääsevät käsikirjoittajien raaka-aineeksi Hollywoodissa.

Markiisi de Sade; uskalikko vai järkensä menettänyt?

punttis — Mon, 20 Dec 2010 12:06:49 +0000

Tabujen ilmaiseminen ja niiden rikkominen on ollut yksi sanan- ja painonvapauden sekä koko kirjallisuuden kulmakiviä. Kuka muistaa vielä Hannu Salaman Juhannustanssit, josta kirjailija tuomittiin jumalanpilkasta vuonna 1968, tai Salman Rushdien Saatanalliset säkeet, jonka ansiosta Rukollah Khomeini, uskonnollinen johtaja, langetti fatwan eli kuolemantuomion vuonna 1989. Rajojen rikkominen kuuluu kirjallisuuden tärkeisiin tehtäviin, kuten muunkin taiteen, ja kulttuuri onkin koko yhteiskunnan indikaattori, jolla testataan hyvän ja pahan, moraalisen ja paheellisuuden häilyvää rajapyykkiä. Yksi kaikkien aikojen rohkeimpia tabujen rikkojia, mutta kirjallisuuden historiassa vähemmälle huomiolle jäänyt rajojen rikkoja oli Markiisi de Sade, jota osa piti täytenä sekopäänä, mutta jotkut ylistivät suurena nerona. Kuvaavaa onkin, että hän vietti kirjoitusten takia yli puolet elämästään vankilassa.

Markiisi de Sade oli aristokraatti ja hyvästä perheestä tullut, joka eli vuosina 1740-1814. Sade edusti aikansa valistusfilosofia, mutta hänen ansionsa sillä saralla ovat kovasti kiistellyt. Hän edusti valistusfilosofian kulminoitumaa, jossa ihmisen tuli vapautua kaikista sosiaalisista emansipatioista, erityisesti uskonnon moralisoivasta vaikutuksesta. Hänen mielestään ihminen oli pohjimmiltaan eläin, ja uskonnolliset sekä sosiaaliset normit rajoittivat ihmisen luonnollista käyttäytymistä. Markiisi de Sade hyökkäsi erityisesti perheinstitutiota vastaan ja painotti nihilismiä sekä nautinnonhakuisuutta. Hänen on kirjallisuuden tuotoksia on pidetty lähinnä 1700-luvun Larry Flint – tuotantona, sillä lähes kaikki Saden tuottama kirjallisuus keskittyi kuvaamaa seksiä, ja erityisesti seksuaalisia perversioita, ja niiden huipentumia. Räiskyvimmissä tuotoksissa kuvataan ulosteiden ja muiden ruumiin eritteiden käyttöä seksuaalisen nautinnon saavuttamiseksi. Hänen kuuluisin tuotoksensa on todennäköisesti valkokankaallekin päätynyt Sodoman 120 päivää.

Kaikesta huolimatta Sadea voidaan pitää edistyksellisenä tabujen ja normien rikkojana, joka antoi oman vapautensa shokeeratessaan yhteiskunnan arvoja. Kaikki hänen esittämät tabunsa eivät vieläkään ole rikkoutuneet.

Itella sorsii vanhuksia

punttis — Tue, 02 Feb 2010 12:19:15 +0000

Otsikko on hivenen harhaanjohtava, sillä itse asiassa yli 75-vuotiaita sorretaan sillä tavalla, että Itella ei markkinoi heidän oikeuttaan saada postiaan ilmaiseksi postilaatikon sijaan kotiovelle saakka. Palvelua ei saa ellei sitä pyydä ja tietenkään asiakkaat eivät osaa sitä pyytää, sillä Itella ei palvelua mainosta lainkaan. Palvelu koskee myös liikuntaesteisiä. Palvelua tarjotaan, sillä Viestintävirasto on niin määrännyt ja antanut ohjeet Itellalle. Erityispalvelu koskee päiväjakelua eli kirjeet ja laskut jaetaan tien varressa olevan postilaatikon sijaan kotioven luukulle saakka. Tähän on oikeus kaikilla iäkkäillä ja liikuntaesteisillä. Jos kotiovella ei ole luukkua, niin oven viereen voi asettaa postilaatikon.Tällä hetkellä palvelua käyttää 8 000 henkilöä, mutta selvää on, että ikääntyneiden määrä on kasvussa ja jopa nyt palveluun olisi oikeutettu huomattavasti suurempi määrä.

Tänään monessa mediassa käytiin keskustelua siitä, että nyt Itella muuttaa tulkintaansa Viestintäviraston tekemästä ohjeistuksesta. Viestintävirasto luonnollisesti kimpaantui asiasta, sillä nyt Itella hoitaa postin kotiovelle vain yli 75-vuotiaille liikuntaesteisille. Muut ennen päiväpostissa kirjeet ovelle saaneet saavat jatkossa kirjeet ja laskut tontin rajalle.

Ai niin, luulin että on valoa tunnelin päässä mutta se olikin muotiblogi.

Kirjailijat & Kirjallisuus

punttis — Thu, 02 Jul 2009 07:37:16 +0000

Kirjailijoiden täytyy olla maailman mielenkiintoisimpia henkilöitä, joten päätimpä aloittaa blogin, jossa tarkastallaan kirjailijoiden värikästä elämää.

Blogin nimen mukaisesti ensimmäinen posti käsitelkööt Tolstoita!

Leo Tolstoi, tai Count Lev Nikolajevitš Tolstoi oli venäläinen kirjailija pidetä yleisesti joukossa suurin romaanikirjailijoita. Hänen mestariteoksia Sota ja rauha ja Anna Karenina edustan niiden soveltamisalaa, leveyden ja elävä kuvaus 19-luvun Venäjä elämää ja asenteita, huipulla realisti fiktiota.

Tolstoy’s edelleen kykyjä kuin esseisti, näytelmäkirjailija ja koulutus reformointiyksikön teki hänestä kaikkein vaikutusvaltaisin jäsen, aristokraattinen Tolstoy perheelle. Hänen kirjaimellinen tulkinta eettisiä opetuksia Jeesus, keskitys on Sermon on Mount, aiheutti hänelle myöhemmin elämässä tulla kiihkeä Christian anarkisti ja pasifisti. Hänen ajatuksistaan väkivallaton vastarinta, joka ilmaistaan sellaisia teoksia kuin Jumalan valtakunta on teidän, oli vaikuttaa tällaisiin keskeinen kahdeskymmenes-luvun lukuihin Gandhi [1] ja Martin Luther King, Jr.

Tolstoi puhui Shakespearista erittäin mielenkiintoisesti:

Muistan hämmästystä tunsin, kun ensimmäisen kerran pidin lukea Shakespearea. Odotin saavani voimakas esteettinen nautinto, mutta ottaa lukea, yksi toisensa jälkeen, teokset pitää hänen paras: “Kuningas Lear”, “Romeo ja Julia”, “Hamlet” ja “Macbeth”, ei ainoastaan mielestäni ole iloksi , mutta tunsin vastustamattomasti vieroksunta ja puuduttavan … Useita kertoja luen näytelmiä ja komediavideot ja historiallisia näytelmiä, ja olen aina läpi samat tunteet: inho, uupumus, ja hämmennys. Tällä hetkellä, ennen kuin hän kirjoitti tämän esipuhe, joka haluavat vielä kerran kokeilla itse olen, kuten vanha mies seitsemänkymmentä viisi, jälleen lukea koko Shakespeare, myös historiallisten toistaa, että “Henrys”, “Troilus ja Cressida, “the” Tempest “,” Cymbeline “ja olen tuntenut suurempi voima, samat tunteet,-tähän aikaan, mutta ei hämmennys, mutta yrityksen epäilyksetön vakuuttunut siitä, että kiistattoman ihannoimiseen suuri nero joka Shakespeare nauttii ja joka pakottaa kirjailijoiden meidän aikamme jäljitellä häntä ja lukijoita ja katsojia tutustua häneen ei ole olemassa erikseen,-mikä vääristää niiden esteettisiä ja eettisiä ymmärtämystä,-on suuri paha, kuten jokainen valhe.
Tolstoi on Shakespeare. 1906.

http://www.thelittlethingss.blogspot.com/